Traumaattisia kokemuksia käsittelevä selviytymiskirjallisuus ei tyypillisesti tähtää tapahtuneen ymmärtämiseen. Pikemminkin se on jotakin, mitä tulee noiden ymmärrystä pakenevien kokemusten tilalle.
Näin on myös Laura Palanteen teoksessa Haamutiedostoja. Takakansiliepeen mukaan se on ”runokokoelma traumaa seuraavasta sumusta, muistamisesta ja epävakaasta arjesta”, ja siinä ”lapsuusmuistot, mustelmat, nettisivut, esikuvat ja taikaesineet muodostavat uuden vaihtoehtoisen todellisuuden”.
Ymmärtäminen ei ole trauman kokeneen velvollisuus. Sen sijaan hänellä on oikeus toipua ja olla onnellinen. ”Älä yritä ratkaista”, Palanne kirjoittaa, vaan ”katso minua silmiin / katso kuten voittajia katsotaan”. Sitä on lupa odottaa, samoin kuin uutta aikaa, jolloin ”kahdenkäden viikinkimiekka / tuntuu juuri käteen sopivalta”.
