Voit myöhemmin milloin tahansa poistaa email-osoitteesi osoitteistosta syöttämällä sen uudelleen ylläolevaan ruutuun.
Itselleni - Keisarin mietteitä elämästä
Antiikin filosofian klassikko: Rooman keisarin omakohtaisia mietteitä ja muistiinpanoja
Kirjailija: Marcus Aurelius Suomentaja: Marke Ahonen ISBN: 952-9842-98-8 Sidosasu: sidottu, s. Ilm: 10/2004 Kirjastoluokka: 11.1 Sarja: Ikuiset klassikot
Loppuunmyyty
Marcus Aureliuksen Itselleni on Rooman keisarin mietekirja, jossa kiteytyy antiikin filosofian luonne aitona elämäntapana. Rooman valtakuntaa toisella vuosisadalla hallinnut Marcus Aurelius pyrki toteuttamaan stoalaisen filosofian opetuksia sekä yksityiselämässään että politiikassa.
Marcus Aureliuksen ajattelun ytimenä on ymmärrys ihmisen paikasta maailmassa, jossa yksilön hyveitä ovat oikeudenmukaisuus lajitovereitaan kohtaan, totuuden etsintä sekä mielentyyneys siinä tehtävässä, mikä hänelle on elämässä määrätty. Näihin hyveisiin keisari kannustaa väsymättä itseään – ja samalla lukijaansa.
Keisari tiesi kuinka elää hyvää elämää koettelevissa olosuhteissa, kuinka saavuttaa onnellisuus ja rauha kärsimyksen ja sekasorron keskellä ja kuinka tehdä eettisesti oikeita valintoja ilman omaneduntavoittelua. Itselleni on oikeamielisen hallitsijan kirjoittama kirja luonteenlujuudesta, johtajuudesta ja velvollisuudesta.
Tämä stoalaisen filosofian klassikko on innoittanut lukijoitaan vuosisadasta toiseen, ja se puhuttelee yhä jokaista, joka joutuu käyttämään valtaa, kohtaamaan vastoinkäymisiä tai uskoo parempaan huomiseen.
Kirjailija: Espanjalaisesta suvusta polveutunut Marcus Annius Verus syntyi Roomassa 26. huhtikuuta vuonna 121 jKr. Nuorena isänsä menettänyt Marcus teki vaikutuksen keisari Hadrianukseen, joka antoi pojalle lempinimen ’Verissimus’ (’kaikkein tosin’) ja ryhtyi kaavailemaan tälle paikkaa kruununperimysjärjestyksessä. Marcuksesta tehtiin Antoninus Piuksen ottopoika, ja hän nai vuonna 145 Piuksen tyttären Faustinan, jonka kanssa hänellä oli lukuisia lapsia.
Keisari Piuksen hallintokautena 138–161 Marcusta valmisteltiin huolella tulevaan tehtäväänsä. Valtaistuimelle noustessaan Marcus otti nimekseen Marcus Aurelius Antoninus ja kohotti kanssahallitsijakseen adoptioveljensä Lucius Veruksen, joka kuoli kuitenkin jo vuonna 169. Marcus Aurelius hallitsi Rooman valtakuntaa sen ollessa laajimmillaan, mutta ei antanut vallan ja rikkauksien turmella itseään, vaan pyrki karttamaan itsevaltaisuutta ja vaalimaan poliittista vapautta.
Marcuksen keisarikautta varjostivat jatkuvat rajasodat sekä idässä että pohjoisessa. Marcus osallistui henkilökohtaisesti sotiin germaaniheimoja vastaan ja kuoli lopulta 17. maaliskuuta vuonna 180 tuntemattomaan sairauteen sotaleirissä nykyisen Wienin lähellä. Häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Commodus, jota antiikin lähteet kuvaavat ihmishirviöksi. Merkittäviä takaiskuja Marcuksen hallituskaudella olivat sotien ohessa vuoden 175 kapina keisaria vastaan sekä 160–luvun lopulla idästä sotajoukkojen mukana levinnyt tuhoisa kulkutauti.
Marcuksen ajan tunnetuimpia aineellisia muistomerkkejä Roomassa ovat keisarin ratsastajapatsas sekä yli 30 metriä korkea pylväs, jonka spiraalimaiset reliefit kuvaavat germaanisotien tapahtumia. Vahvimman jälkensä historiaan Marcus on kuitenkin jättänyt elämänfilosofina, joka sovelsi stoalaista filosofiaa käytännön elämään. Itselleni-teoksen lisäksi häneltä on säilynyt joukko kirjeitä.
