Abú Nuwás (s. 760, k. n. 815) on klassisen arabialaisen kirjallisuuden värikkäimpiä hahmoja. Hän oli aikakautensa johtava runoilija, tyylin uudistaja, jonka vaikutus levisi arabialaisesta runoudesta myös persialaiseen ja sieltä lähes kaikkeen islamilaiseen kirjallisuuteen.
Beduiiniajan jälkeisessä vaurastuvassa ja monikulttuurisessa islamilaisessa yhteiskunnassa runoilijat sepittivät urbaania runoutta, jonka yleisönä olivat hovipiirit, toiset runoilijat ja mesenaatit. Jotkin näistä runoista päätyivät myös kaduille ja kansan keskuuteen aikakautensa iskelminä. Kaupunkilaisrunoilija oli yhteiskuntamoraalin rajojen etsijä ja niiden koettelija, yksilöllinen ajattelija.
Abú Nuwás runoili viinistä, laulusta, naisista ja pojista ja eli julkisesti runojensa mukaista vapaata elämää, kauhistutti käytöksellään aikalaisiaan ja tuli kuuluisaksi villistä elämänmenostaan. Hän viihtyi viinituvassa ja kauniiden rakastettujen seurassa – niinpä kapakka ja bordelli ovat hänen runoutensa kannalta yhtä lailla merkittäviä miljöitä kuin hovi ja hienostokutsutkin.

Kokoelman on valikoinut ja suomentanut arabian kielen ja islamintutkimuksen professori Jaakko Hämeen-Anttila, jonka pyrkimyksenä on tuoda Lähi-idän kirjallisuuden helmiä suomalaisten lukijoiden ulottuville.